Silmukka

Silmukka
Pierre Lemaitre
Minerva, 2017

Kun tämän jännärin aloittaa, kannattaa varata kokonainen päivä vain lukemiseen. Kirjaa on vaikeaa laskea käsistään hetkeksikään! Minä en laskenut, vaan luin koko tarinan yhdeltä istumalta.

Kaksitoistavuotias Antoine on kuin kuka tahansa ikäisensä poika pienessä ranskalaiskylässä, jossa kaikille ja kaikella on oma paikkansa. Yhdessä hetkessä Antoinen koko elämä ottaa uuden suunnan, kun hän keskenkasvuisen varhaisteinin turhautuneessa raivonpuuskassa lyö pientä lasta, joka kuolee heti. Antoine piilottaa ruumiin. Tästä alkaa tarina, joka keskittyy Antoinen kokemuksiin, hänen mielensä syviin vesiin. Kauhuihin joita hän kokee, kun kyläläiset koittavat selvittää missä on pieni Rémi, painajaisiin joita hän näkee, kun vuodet vierivät ja tapaus painuu unohduksiin. Mutta ei aivan täysin unohduksiin.

Lukiessani tarinaa, kuvittelin tuntevani kuinka Lemaitre on sukeltanut syvälle mieleensä, ammentanut sieltä vastauksia ja vaihtoehtoja kysymykseen ”mitä jos?”. Mitä jos tämä olisi sattunut minulle? Minun lapselleni? Mitä jos minä olisin sen kuolleen pojan vanhempi? Tappajan äiti? Mitä jos minä olisin vahingossa tappanut? Lemaitre käsittelee tapahtunutta monelta eri näkökannalta. Syyllisyyttä, vastuuta, anteeksiantoa ja traumaattisten kokemusten vaikutusta kaikkiin, joita tapahtuma koskettaa. Erinomainen psykologinen trilleri!

 

Mainokset

Sivuhenkilö

Sivuhenkilö
Saara Turunen
Tammi, 2018

Ahmaisin ystävän suositteleman Sivuhenkilön noin vuorokaudessa. Nauratti ja itketti, molemmissa tapauksissa silmät roiskuivat ja välillä oli vaikeaa nähdä lukemaansa, kun alinomaa piti suolavettä pyyhkiä.

Tarinan päähenkilö on juuri muuttanut uuteen asuntoon ja julkaissut kirjan. Tästä alkaa monien tunteiden maustama vuosi, joka on lukijalle (ainakin minulle) pyörryttävää ja myös samaistuttavaa, vaikka en ole kirjaa julkaissutkaan. Luovan työn tekijänä ja omaa osaamistaan markkinoivana, omaan työhön tiiviisti henkilöityneenä, on kuitenkin helppo ymmärtää päähenkilön ajatuksenjuoksua.

 

Tarinan minä-kertoja huomaa herkästi ympärillään erilaisia sukupuolittuneita rooleja. Nämä huomiot Turunen latelee tekstiinsä niin tarkkanäköisesti, että ihastuttaa.

”Omien kuukautisteni alkamisesta muistin vain koulun kylmän ulkovessan ja seiniin pinttyneen kusen hajun. Muistin epätoivon, joka liittyi siihen vääjäämättömään tietoon, että minulle oli määrätty sukupuoli loppuelämäni ajaksi ja jollakin alkukantaisella tavalla tajusin, että tuo sukupuoli olisi se ikävämpi ja ilottomampi vaihtoehto. Vaihtoehto, joka häviäisi pallopeleissä, sotkeentuisi jalkoihinsa ja nyyhkyttäisi pienimmästäkin asiasta luokan takaosassa, vaihtoehto, johon liittyisi saastaisuuden ja lian tuntu, vaikka kuinka tunkisi vessapaperia housuihinsa, kuuraisi pinttyneitä alusvaatteita vessan lavuaarissa, kun muita ei olisi paikalla.”

-Saara Turunen
Sivuhenkilö

Nimetöntä päähenkilöä seurataan kirjan sivuilla vuoden verran. Tuona aikana tarinan kirjailija käy läpi kirjan julkaisua seuraavat tunnetilat ja seuraavan kirjan kirjoittamisen vaikeudet. Siinä rinnalla elämä siskojen ja muun perheen kanssa soljuu eteenpäin. Kuvaukset perhesuhteista ovat lämpimiä ja arkisia, pidän tällaisesta havainnointikirjoittamisesta todella paljon.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Mia Kankimäki
Otava, 2013

Mia Kankimäen ihana teos on matkakirja, päiväkirja ja tutkielma. Kankimäki kirjoittaa ihailemalleen historialliselle hahmolle, Sei Shonagonille, jonka elämää hän on lähtenyt Kiotoon tutkimaan. Osa kirjasta kertoo siis tästä tutkimustyön tekemisestä, materiaalin vimmatusta metsästämisestä ja erilaisten päätelmien pyörittelystä. Vaikka minua ei kiinnosta Heian-kauden hovielämä pätkääkään, ei tämä osio silti ole liian hallitseva. Kerran tai pari saatoin hypellä rivit hieman nopeammin läpi, jos aihetta käsiteltiin oikein kunnolla ja perusteellisesti.

Kirja on myös vuoropuhelu kahden eri aikakauden naisen kesken, joita yhdistää rakkaus kirjoittamiseen. Luovan kirjoittamisen haasteet kuulostivat totta tosiaan tutuille, tämä oli omiaan luomaan lisää tunnesidettä kirjaan.

Kirjaa lukiessani olin itse pois kotimaastani ja oli hauskaa lukea Kankimäeltä samat oivallukset muualla olemisesta, matkustamisesta ja vieraasta kulttuurista, jotka olen itsekin kokenut. Vaikka maa, kieli ja kulttuuri ovat toiset, joissa lukija on omat kommelluksensa kokenut, ovat kokemukset riemastuttavalla tavalla samanlaisia. Siinä varmasti yksi syy miksi Mondo-lehti valitsi tämän teoksen vuoden 2013 matkakirjaksi.

Ote kirjasta:

”Olenko jo tässä pisteessä? Kirjoitan Buzille: ”Mitähän olen tehnyt viime aikoina? Ihan kuin en olisi tehnyt mitää erityistä. Kaikki alkaa tuntua ihan tavalliselta. On ihan tavallista olla Kiotossa. On ihan tavallista, ettei käy ollenkaan töissä. On ihan tavallista, että voi joka aamu pohtia, mitä ihanaa tänään tekisi vai tekisikö mitään. On ihan tavallista, että fillarimatkan päässä on kaksituhatta toinen toistaan vanhempaa ja kauniimpaa temppeliä, satoja puutarhoja ja seitsemäntoista maailmanperintökohdetta. On ihan tavallista, että lokakuisena sadepäivänäkin on 25 astetta lämmintä. On ihan tavallista, että mikä tahansa halvinkin ruoka on hyvää ja kauniisti aseteltua ja sitä saa kaikkialta. On ihan tavallista, etttä sumu kiertyy ylös vuorten rinteiltä kuin savu ja että kaupunkia reunustavat vuoret näyttävät auringonlaskun aikaan vajoavan vaaleanpunaiseen harsoon. Kaikki on ihan tavallista, ei ole mitään kerrottavaa!

En ymmärrä, mitä ihmettä kaikki ne ihmiset tarkoittivat sanoessaan, etteivät he ainakaan ikinä uskaltaisi tehdä mitään tällaista. Ihan tavallista.”

Ja sitten on vielä ne listat. Sein päiväkirjoissa on listoja erilaisista asioista, joihin viittaa myös kirjan nimi. Myös Kankimäki kirjoittaa omat listansa kirjan sivuille. Jotain hurmaavaa niissä on! Siispä tämän blogikirjoituksen ainoa oikea lopetustapa on kirjoittaa lista asioista, joita tässä kirjassa rakastan:  tunnelmat Kiotosta, häpeilemätön omistautuminen ja paneutuminen itseään kiinnostavaan aiheeseen, listat, japaninkieliset sanat, matkustustunteet, suomalaisuus, kieli, kuvaukset kirjoittajan työstä.

Delhin kauneimmat kädet

Delhin kauneimmat kädet
Mikael Bergstrand
Bazar, 2014 (e-kirjan julkaisuvuosi)

Mitä tapahtuu, kun tapoihinsa jämähtänyt, keski-ikäinen ruotsalaismies lähtee lomalle Intiaan ja jää sille tielleen? Vastauksen tähän antaa ”Delhin kauneimmat kädet”. Lukija saa seurata Göran Borgin elämää Delhin sydämessä turvallisesti kirjan sivujen kautta. Tuoksujen (ja hajujen!) kuvaus on elävää – en ole Intiassa vielä käynyt, mutta voin jo kuvitella mitä odottaa.

Ehkä hieman yllättäen tarinan tähdeksi nousee, ainakin minun silmissäni, Göranin hilpeä ystävä Yogi. Delhiläisen tekstiilikauppiaan kiemurteleva logiikka, joka päättyy aina ”mitä parhaimmalla tavalla parhaimpaan lopputulokseen”, Yogia mukaillakseni, on hyvää vastapainoa skandinaaviselle käytännöllisyydelle ja sääntöjen noudattamiselle. Kaaoksessakin on järjestys ja kaikelle oma paikkansa.

”Ei, ei, herra Gora. Kaikki on jumalallista voimaa!” Yogi vastusteli. ”Te länsimaalaiset olette sitten hassuja. Ette usko avioliittoon ettekä jumalaan.”
Hän pirskotti hiusvettä päähänsä ja teki sivujakauksen.
”Mutta miten voi uskoa yhteen jumalaan, kun niitä on niin monta?” minä kysyin.
”Käännä kysymys toisinpäin. Miten on mahdollista olla uskomatta jumalaan, kun on niin monta erilaista josta valita? Kyllä kai joku niistä sopii sinullekin?” Yogi tokaisi ja nappasi käteensä purkin Johnson’s Baby Powderia.
Hänen järkeilynsä absurdi logiikka jätti minut sanattomaksi.”
Katkelma teoksesta: Mikael Bergstrand. ”Delhin kauneimmat kädet”.

Kirja etenee tasaisesti ja on mukava lukukokemus. Intialaisen yhteiskunnan epäkohtia tuodaan esiin melko runsaasti ja ajoittain tyyli on hieman valistava. Toki aihe on tärkeä, mutta en pidä siitä, että romaania lukiessa tarinan lento katkeaa faktatietoon ja joudun palaamaan takaisin tunnelmaan.

Delhin kauneimmat kädet e-kirja iPhone6
Delhin kauneimmat kädet

”Delhin kauneimmat kädet” on kuitenkin ennen kaikkea lämminhenkinen kertomus Göranista ja hänen nousustaan pois keski-iän kriisin syövereistä. Näyttämönä toimii vastakohtien Intia, jonka viehätyksen oppii ymmärtämään viimeistään kirjan lopussa, yhdessä Göranin kanssa.

Parantaja

Parantaja
Antti Tuomainen
Like, 2015 (e-kirjan julkaisuvuosi)

”Syyskuun alussa alkanut vesivirta oli tauonnut vain hetkiksi. Merellisistä kaupunginosista ainakin Jätkäsaari, Kalasatama, Ruoholahti, Herttoniemenranta ja Marjaniemi olivat jääneet toistuvasti veden alle, ja monet asukkaista olivat jo lopullisesti luovuttaneet ja jättäneet kotinsa.
Asunnot eivät pysyneet kauan tyhjinä. Ne kelpasivat homeisina, kosteina ja osin veden valtaaminakin sadoille tuhansille maahan tulleille pakolaisille. Iltaisin sähköttömät ja veden alle jääneet kaupunginosat loistivat kirkkaista ja korkeista keittotulista ja leirinuotioista.”
Katkelma teoksesta: Antti Tuomainen. ”Parantaja”.

Pussillinen popcornia ja muutaman tunnin lukuputki Tuomaisen ”Parantajan” parissa, siitä on hyvä lauantai tehty. Helsinkiin sijoittuva dystopia alkaa päähenkilön, runoilija Tapani Lehtisen toimittajavaimon kadottua jäljettömiin. Kaupunki on pysyvästi sekaisin, eikä Johannan katoaminen kiinnosta ketään.  Jatkuva sade, levoton ihmistulva ja yleinen toivottomuus ovat tarinan näyttämö. Näyttämön valoina kaikkialla alati läsnäoleva, uhkaava tummuus.

Antti Tuomainen Parantaja e-kirja
Antti Tuomainen Parantaja e-kirja

Tapanilla on vain yksi päämäärä: selvittää mitä on tapahtunut ja löytää Johanna. Siispä kirjaa kannattelee se aiheista vanhin: rakkaus. Ankea ja lohduton maailma, jossa Tapani etsii vaimoaan, korostaa rakkauden merkitystä viiltävällä tavalla. En voi olla ajattelematta myös kolikon toista puolta: kuinka äärimmäisissä tilanteissa solidaarisuus vähenee, selviytymisestä tulee taistelu, syntyy ”me” ja ”ne”. Kirjan teema menee ihon alle, tuntuu epämukavalta ajatella, että Tuomaisen kuvaama maailma ei ole kovin kaukana omastamme.

Mistä pidin erityisesti:
– Taitavasti kirjoitettu rikostarina
– Hyytävä tunnelma
– Dystopiatarinoiden parhaimmistoa

https://kirja.elisa.fi/ekirja/parantaja-0

Pysy lujana. Elämä ilman self-helpiä.

Pysy lujana. Elämä ilman self-helpiä.
Svend Brinkmann
Tammi, 2016

Tähän kirjaan tulen palaamaan vielä monta kertaa uudestaan. Tein siihen lukuisia alleviivauksia ja muistiinpanoja, niin paljon oivalluksia ja käyttökelpoisia sitaatteja sain. Kirja onnistuu siis, ainakin minun kohdallani, olemaan pieni self-help opas, nimestään huolimatta.

Huumoria, ajattelemisen aihetta ja pieni johdatus stoalaisuuteen, suosittelen!

https://kirja.elisa.fi/ekirja/pysy-lujana-elama-ilman-self-helpia

 

 

Lumilapsi

Lumilapsi
Eowyn Ivey
Bazar, 2013

Lumilapsi on koskettava aikuisten satu, joka sopi erityisen hyvin luettavaksi keskellä talvea. Tämä Pulitzer-finalisti on kauneutta tulvillaan. Jään toivomaan kuvitettua painosta, me aikuisetkin haluamme satukirjoihimme kuvia!

Tarina sijoittu 1920-luvulle Alaskaan, jonne lapsensa menettänyt uudisraivaajapariskunta on asettunut rakentamaan uutta elämäänsä. Talvien loputtomuus, karut olosuhteet ja menetyksen lohduttomuus painavat Jackia ja Maybelia. Jostain löytyy kuitenkin pieni leikin hetki, he muovailevat vasta sataneesta lumesta tytön, joka herää eloon. Lumilapsi on syntynyt.

Kirjan vahvuus on ehdottomasti upeat luontokuvaukset, mutta myös henkilöhahmojen esiin piirtäminen kevyin vedoin ja arkipäiväisten, mutta niin suurten, tapahtumien lähelle tuominen. Dialogit ovat kuin henkäyksiä Alaskan hallitsevassa maisemassa – sanoja ei ole korostettu, vaan usein toisilleen läheisten henkilöiden väliset keskustelut tuntuvat jopa telepaattisilta. Ja näinhän se usein on, kun toinen sanoo puoli sanaa – toinen jo tietää. Tarina on sanalla sanoen kaunis. Ihailen tapaa, jolla Ivey saa toden ja fantasian kieppumaan keskenään yhtenäiseksi teokseksi. Kirjan loputtua ilmaan jää kysymys, mitä tapahtui Lumilapselle? Ja kaikki vastaukset ovat oikeita.

Mistä pidin erityisesti:
-Kauneus ja herkkyys
-Vahva tarina ihmisyyden perusaineksista
-Ruokakuvaukset – miten voikin alkaa tehdä mieli keitettyjä perunoita ja hirvenlihaa?

Harmittaa:
-Ettei kirjasta ole tarjolla kuvitettua versiota

https://kirja.elisa.fi/ekirja/lumilapsi